The Founder of Z, the Author of Y

Yritys Z:n perustaja, kirjan Y kirjoittaja

Jos päätät käyttää tällaista määritettä, varmista ensin, että yrityksesi tai kirjasi on tunnetumpi kuin sinä itse. Vain silloin voit ratsastaa suuremmalla nimellä.

Vertaile vaikka näitä:

Nokian perustaja

vs.

Nappikauppa Nappulan perustaja

Finlandia-palkitun Puhdistuksen kirjoittaja

vs.

Puolustusvoimien pukeutumisohjesäännön kirjoittaja

Jos esittelet itsesi tällä tavoin, viittaat siihen, että yrityksesi tai firmasi on kaikkien tuntema. Kaikkiin tilanteisiin tämä ei sovi.

Kuka tahansa voi perustaa yrityksen. Kuka tahansa voi kirjoittaa omakustanteen. Kuka tahansa voi myös ratsastaa niillä. Jos kehtaa.

Sinnikäs voittaa myös

Huomaan aika usein murehtivani, ettei sosiaalinen media ole Suomessa pystynyt yritysten ja yhteisöjen viestinnässä kunnon läpimurtoon. Suurista puheista huolimatta on tyydytty näpertelyyn.

Samaan aikaan mietin yhä tarkemmin, miten paljon minun kannattaisi käyttää omaa aikaani somessa. Vai olisiko viisainta tehdä kaikki liikenevät hetket jotakin aivan muuta?

Innostus syttyy ja
sammuu nopeasti

Joskus elämässä osuu kohdalle jotain niin innostavaa, että siihen lähtee mukaan kuin huomaamattaan. Tuoreena esimerkkinä tästä on presidentinvaalien ensimmäistä kierrota edeltänyt liikehdintä sosiaalisessa mediassa. 

Ensimmäisen vaalipäivän jälkeen Facebook-kampanjointi tosin vasta yltyikin. Tätä kirjoittaessani Pekka Haaviston Facebook-sivulla on yli 116 000 ja Sauli Niinistön sivulla yli 102 000 tykkääjää. Ne ovat suomalaisittain huimia määriä.

Oma innostukseni alkoi hiipua pian ensimmäinen vaalipäivän jälkeen. Toki äänestämässä käyn. Törkykirjoittajat veivät kuitenkin hohdon vaalitaistelusta, josta olisi voinut tulla yksi Suomen historian hienoimmista ja merkityksellisimmistä.

Palaan tähän aiheeseen, kunhan vaalit on saatu pidettyä.

Kenen vetovoima
kestää ja kehittyy?

Sosiaaliselle medialle lienee tyypillistä, että ihmiset innostuvat nopeasti mutta kyllästyvät vielä nopeammin.

Kyky unohtaa pian on ehkä onneksi yksilölle. Yritys- ja yhteisöviestinnälle tai vakavalle kansalaisvaikuttamiselle lyhytjänteisyys on heikkous.

Osa some-kansasta näyttää vaeltavan puolijuoksua innostuksesta toiseen - eikä kukaan enää seuraavalla viikolla muista edellistä Kovaa Juttua. Siihen ihmisillä on täysi oikeus.

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tahot pystyvät ja miten pitämään yllä esimerkiksi Facebook-sivunsa tai bloginsa vetovoiman  viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Räjähdysmäinen kasvu ei näytä enteilevän suosiolle pitkää ikää. Ylläpitäjän sinnikkyyteen taas sisältyy valtavia mahdollisuuksia.

Pienin budjetein
suuriin voittoihin

Some tasasi presidenttikampanjoiden budjettieroja. Ilman suuria RAY- tai muita avustuksia toimivat kansalaisryhmät voivat sosiaalisen median voimin  haastaa vanhat, vankat ja jymahtäneet järjestöt. Myös pienet yritykset saattavat somessa ahkeroiden saada monta kertaa suurempien kilpailijoidensa asiakkaat kiinnostumaan.

Rahapulaa voivat siis korvata aika ja fiksut ajatukset. Sosiaalinen media ei ole automaatti, josta ropisee voittoja - henkisiä tai taloudellisia - ilman panoksia.

Kaikilla ei ole ylimääräistä aikaa, jota voisi syöttää someen. Tarvittaisiin siis ajatuksia, jotka innostaisivat muut mukaan - käyttämään aikaa, jota heillä syystä tai toisesta on.

Maailmanparannusta
Facebookin voimin

Olen ollut mukana parissa Facebook-kokeilussa, joiden tulevaisuutta huomaan viime päivinä pohtineeni tavallista enemmän. Miksipä en kertoisi mietteitäni saman tien julkisesti.

Syksyllä perustimme epävirallisen verkoston voimin Facebook-sivun nimeltä Ihmisoikeudet vammaisten arkeen. Sen ideana on tarkastella vammaisten asemaa nimenomaan ihmisoikeuskysymyksenä. Sosiaalipoliittiseen nippelöintiin ei ole tarkoitus lähteä mukaan.

Tavoitteena oli koota yhteen ihmisiä yli järjestö-, puolue- ynnä muiden rajojen. Tykkääjiä kertyikin jouluun mennessä aika mukavasti. Sivu myös päivittyi tiheästi. Päivitys aamuin illoin oli rutiinia. Usein linkkejä jaettiin useita päivässä.

Myös lukijat osallistuivat aktiivisesti kommentein ja peukutuksin. Alkoi tuntua, että meille oli rakentumassa nettiin yhteisö tärkeiden tavoitteiden ympärille. Yhteyttä on pidetty myös meilitse ja puhelimitse, kun asiat eivät ole sopineet julkisesti käsiteltäviksi.

Miten usein on
sopivan usein?

Joulun tienoilla alkoi tipahdella ensimmäisiä moitteita liian tiheistä päivityksistä. Ne kuulemma häiritsivät. Samaan aikaan noille monille päivityksille tosin riitti peukuttajia ja kommentoijia.

Jotkut kirjoittivat reilusti Facebook-sivulle, paljon useammat olivat kaivaneet esiin henkilökohtaisen sähköpostiosoitteen. Kaikilla oli sama asia: heitä rasittaa se, että Facebook-virtaansa tulee niin usein niin ikäviä aiheita.

Kriitikkojen suositus oli, että sivu päivittyisi noin kerran kuukaudessa. Tilapäivitysten riesastahan on Facebookissa aika helppo päästä eroon; lakkaa vain tykkäämästä kyseisestä sivusta. Sitä voi käydä lukemassa, jos joskus aikaa ja kiinnostusta riittää.

Muutamasta tiheistä päivityksistä harmistuneelle ei olisi mikään pakko korvaansa kallistaa. Silti on pakko myöntää, että se vaikutti. Ainakaan minä en kykenisi kirjoittamaan niin voimallista kuukausipäivitystä, että sen varassa syntyisi aitoa yhteisöllisyyttä ja yhteistä merkitystä.

Olen tullut siihen tulokseen, että vaihtoehtoja on kaksi:

• yksi hiljalleen näivettyvä Facebook-sivu lisää tuhansien muiden jatkoksi
• aktiivinen ja ärhäkkäkin sivu, joka ainakin silloin tällöin häiritsee ikävillä tosiasioilla joidenkin mielenrauhaa

Tarkoitus on pistää Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -sivu taas entiseen vauhtiin. Katsotaan, miten monet hyppäävät pois tykkääjien joukosta.

Koulussa hiljaista kuin
huopatossutehtaassa

Hyvin toisenlainen tapaus on Kirjoituskoulu a la Alasilta.

Perustin tuon Facebook-sivun päähänpistosta kohta kaksi vuotta sitten. Ideana on, että työkausina arkiaamuisin ilmestyy oppihetkiä, joista koostuu tiettyyn kirjoittamisen alaan keskittyviä jaksoja.

Alkuaikoina koulussa oli paljon aktiivisia oppijoita, jotka peukuttivat ja kommentoivat. Nyt mallioppilaita on enää muutama. Muut ovat hiirenhiljaa - paitsi silloin, kun uhkaan sulkea koulun ellei joukko aktivoidu.

Hyvin luultavaa on, että juttuni ovat käyneet tylsiksi ja tyhjänpäiväisiksi. Ne eivät enää innosta osallistumaan.

Lisäksi voi olla kysymys samasta kuin edellä mainitsemallani ihmisoikeussivulla: jotkut toivoisivat oppihetken silloin sun tällöin - ei liian usein.

Katsotaan, saako
ihmiset heräämään

Kolmas tiedossani oleva ongelma on, etteivät muistiinpanoina julkkaistavat oppihetket kuulemma näy tykkääjien Facebook-virrassa. Sille minä en ymmärtääkseni voi mitään.

Kuvittelisin, että muistiinpanot eivät nouse ns. korostettujen tarinoiden listalle, kun juuri kukaan ei niistä tykkää eikä niitä kommentoi.  Lähipäivinä aion kokeilla, miten rankkaa tekstiä pitää julkaista, jotta ihmiset reagoisivat.

Pienen flunssan kourissa kirkastui se ajatus, etten enää herää epämukavan aikaisin vain siksi, että ehtisin kirjoittaa Kirjoituskouluun tekstinpätkän. Jos taas en kirjoita säännöllisesti, en luultavasti kohta kirjoita ollenkaan - siis niitä oppihetkiä.

Yhden Facebook-sivun tulevaisuus on nyt selväksi veitsenterällä.

Jussi kysyi viestissään, kuinka kehittäisin kyseistä Trendiblogia, jotta blogilla voisi elää. Jussi ei siis väittänyt olevansa Trendiblogin ylläpitäjä, vaan hän vain sanoi seuraavansa blogia. Viestistä kävi selvästi ilmi, että Jussi leikitteli sillä ajatuksella, kuinka muotiblogin saisi tuottamaan.

Kirjoitin Jussille viisi vinkkiä, joita itse tekisin muotibloggaajana. Lähetin vinkit Jussille kurkkaamatta Trendiblogia. Sen jälkeen kävin tsekkaamassa Trendiblogin. Se oli sen verran edistyksellinen, että kehitin kolme vinkkiä lisää, joita tekisin blogille. Meilasin nekin Jussille ja kiitin hauskasta ajatusleikistä.

Jussi meilasi luvallani vinkkini eteenpäin Trendiblogin ylläpitäjälle, jota kutsun tässä Kaisaksi. Kaisalta oli tullut tällainen vastaus:

En pelästynyt, minusta on vain täysin asiatonta minun nimelläni kysyä muilta henkilöiltä ohjeita. Et ole töissä Trendiblogissa, joten toivoisin, ettet puuttuisi Trendiblogin hallinnollisiin asioihin tai ottaisi kolmansiin osapuoliin yhteyttä puolestani.

Korostan, että Jussi ei missään vaiheessa väittänyt minulle olevansa Trendiblogin työntekijä tai ylläpitäjä. Hän on vain vilpitön Trendiblogin fani, jota kiinnosti kehittää blogia.

Täten lupaan, että jos joku kysyy puolestani vinkkejä EOT-blogiin joltain taholta, en loukkaannu vaan olen imarreltu. Niin kauan kuin kysyjä esiintyy yksityishenkilönä ja blogin lukijana (eikä minuna tai EOT-blogin edustajana), hänellä on täysi vapaus koota neuvoja. Olisin imarreltu näin paneutuvasta lukijasta.

Joka kerta kun bloggaaja näpäyttää faniaan ja torjuu tämän avun, hän sahaa omaa oksaansa. Jos ryhtyy bloggaamaan, pitää varautua siihen, että sosiaalinen media on sosiaalinen. Se on yhteisöllisyyttä, heimoutumista ja fanittamista. Jos tätä ei kestä, ei kannata myöskään blogata.

Jussin paneutumista pitää arvostaa, ei torjua.

Netti on täynnä perusteluja sille, miksi pitäisi äänestää Pekkaa tai Saulia. Osa perusteluista on absurdeja: "Se on homo!", "Sillä on huono ylioppilastodistus!", "Sillä on nuori puoliso!" tai "Se on sivari!" (Nämä argumentit ovat jonkun äänestäjän mielestä myönteisiä piirteitä - ja toisen mielestä kielteisiä. Silti kaikki nämä ovat typeriä sivuseikkoja.)

Onneksi suurin osa perusteluista on järkeviä. Useimpien mielestä presidentin pitää edustaa omaa arvomaailmaa. Moni tekee valintansa myös sillä perusteella, että presidentillä pitää olla ymmärrystä taloudesta tai ulkopolitiikasta.

Yksi järkiperustelu on jäänyt uupumaan.

Äänestän Pekka Haavistoa siksi, että en halua yhdenkään presidentin saavan ylivoimaista voittoa. Sauli Niinistön on paljon terveellisempää päästä presidentiksi pienellä äänienemmistöllä kuin suurella.

Sekin on tärkeä viesti, että ketään ei haluta presidentiksi Georgian Saakašvili-tekniikalla eli 97 prosentin äänivyöryllä.

Toki tämä perustelu on pätevä vain silloin, jos molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä hyviltä. Sen sijaan jos oma presidenttikanta on ratkennut muuta kautta, tällä argumentilla ei luonnollisestikaan ole väliä.

Sanonnan takana on entisaikojen uskomukset: vasenta kättä pidettiin huonompana ja jopa paholaisen kätenä. Sen sijaan oikea käsi oli "parempi" ja "kauniimpi" käsi.

Vasenta kättä saatettiin sanoa huonoksi kädeksi, rumaksi kädeksi, kurakädeksi tai metsänpuoleiseksi kädeksi.

Kun siis lusikka käsketään ottamaan kauniiseen käteen tai koreaan käteen, sillä tarkoitetaan oikeanpuoleista kouraa. Vasenkätisten oli entisaikaan syytä sopeutua olosuhteisiin - eli käyttämään oikeaa kättänsä.

Niinpä päätin listata aloittelijoita varten kymmenen huonoa keskustelutapaa, joilla saa taatusti muiden vihat niskoilleen.

1) "Mä annan suuntaviivat, loput pitää päätellä."

Olet väärässä!

Voit olla tarpeen mukaan kriittinen tai kannustava, mutta perustele ja yksilöi näkemyksesi.

2) "Masokistilla on aina mukavaa."

Tämä blogi on aina ollut yhtä huono. Ihan turhaan tulin. Tässäkään tekstissä ei taaskaan ollut mitään järkeä.

Huonoja blogeja on maailma täynnä, joten älä kiusaa itseäsi menemällä niihin. Jos blogilla on vakiintunut lukijakunta, bloggaaja ei muuta tyyliään sinun kommenttisi vuoksi.

3) "Osaan ilmaista itseäni muutamalla merkillä."

???!!!111

Pelkät kysymysmerkit tai huutomerkit eivät kerro, mikä sinulle on epäselvää. Jos sinulla on kysyttävää, kerro se sanoin, älä merkein.

4) "Mä olen hei niin sisäpiirissä!"

Hyvä pointti! Tosta tuli mieleen viime uusi vuosi. :) Muistat varmaan - 'Seteli, pinkopahvi ja hölkyn-kölkyn'? Ou jea ja jetsulleen, kuten sanonta silloin kuului!

Jos sinulla on inside-juttuja, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa:
1) Ota yhteyttä kirjoittajaan yksityiskanavan kautta tai suppeammassa foorumissa.
2) Selitä muillekin kommentoijille, mitä sisäpiirivitsi tarkoitti (jos kehtaat).

5) "Rakastan yksityiskohtia."

Muuten kiva teksti vaaleista, mutta 'agressiivinen' olisi pitänyt kirjoittaa kahdella g:llä.

Satunnaisella kielivirheellä tai tyylihorjahduksella ei ole mitään väliä, ellei puhe ollut nimenomaan aggressiivinen-sanan oikeinkirjoituksesta tai juuri aggressioista, jolloin päätermi pitäisi kirjoittaa oikein. Jos huomaat toistuvan kielivirheen, voit antaa kirjoittajalle palautetta yksityiskanavassa, jos välttämättä haluat.

6) "Mainostaja täällä moikka!"

Hyvä status kelloista! Laadukkaita kelloja saat muuten mun verkkokaupastani: www.kellopuoti-kilikali.fi.

Useimmat verkkokeskustelijat vieroksuvat mainostamista, varsinkin jos se on päälleliimatun ilmeistä.

7) "Olen yhden asian ihminen."

Hienoja kuvia kelloista! Miksi hiivatissa täällä on muuten niin paljon homoja? Homot pois Suomesta! Ei täällä sodittu niiden takia!

Vaikka rakastaisit väittelyä jostain aiheesta, älä käännä väkisin keskustelua siihen. On olemassa muitakin keskustelunaiheita.

8) "Ajatukseni poukkoilevat - ota kiinni!"

Aika kiinnostavaa - ei tullut monelle mieleen... Asiaa vierestä ja sen ohitsekin. Kiva huomata että muillakin on ollut samaa. Jaa-a... Kokemukset. Ne opettavat.

Kukaan ei ymmärrä sinua, ellet täsmennä ajatuksenvirtaasi. Muista, että muut eivät näe pääsi sisään, eivätkä he pysty arvaamaan, mihin viittaat.

9) "Ei sn kieli opin nii välii."

aivan sika hvyä idea mä oleb aivanliekeisä sun ajatuskista voistasko me tvata?

Voit rauhassa käyttää oman tyylisi mukaan puhekieltä tai kirjakieltä, mutta rajansa lyöntivirheilläkin. Kukaan ei taatusti halua tavata, jos tekstisi näyttää siltä, kuin mammutti olisi vahingossa istahtanut näppäimistösi päälle.

10) "Tarvitsen psykologia."

S**tanan v*tun ääliö! Miksi edes julkaiset mitään! Tapa ittes!

 Oletko kuullut tarinaa kepistä ja porkkanasta? Vaihda keppi porkkanaan, niin voit saada tuloksia.

Minultakin on monesti pyydetty kolmannessa persoonassa kirjoitettuja esittelyjä: "Katleena on..." Tällaisen esittelyn kirjoittaminen on aina tasapainoilua. Toisaalta pitäisi kehua omaa osaamista, jotta tapahtuma myy, mutta toisaalta ei saisi olla liian äitelä.

Nyt olen löytänyt hyvän ja vaatimattoman mallin. Mitä tuumaatte tästä?

Katleena Kortesuo on Suomen seuratuin blogialan yrittäjä ja kirjoittaja. Itseään määrätietoisesti median, kirjoittamisen ja tietokirjallisuuden saroilla markkinoinut bisnesnainen on onnistunut luomaan uniikin tuotteen, Katleenan, joka konseptina on kasvanut jo kansainvälisen tason brändiksi.

Kaikki tuntevat Katleenan.

Kaikki haluavat Katleenan.

Kirjoittaminen, esiintyminen ja puhuminen ovat Katleenan elämäntavan kantavat pilarit, joiden kautta hän ilmaisee itseään ja paljastaa rivien välistä niitä asioita, joita moni toimittaja on jo kauan yrittänyt urkkia – tosin huonolla menestyksellä, sillä Katleena tuntee pelin säännöt usein toimittajia paremmin.

Katleena on osoittanut toteuttavansa kaiken mitä haluaa – ja millintarkalla työllä. Blogin rohkea ja nöyristelemätön ote hehkuu Katleenan luontaista vetovoimaa, joka tarttuu yleisöön myös livekeikoilla.

Mitä tykkäsitte? Menikö överiksi? Mutta kyllä tätä muutkin käyttävät.

Alkuperäinen artikkeli: 7 epäonnistuneen CRM-projektin oiretta Kirjoittanut Pekka Sahlsten / Myynti 2.0 - B2B-myynnin systematiikka, johtaminen ja järjestelmät

Suvaitsevuutta on vaikea suvaita.

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen jälkipuinti masentaa. Koskaan aiemmin en muista Suomessa käydyn yhtä julkisesti ja laajasti yhtä matalamielistä keskustelua.

Eduskuntavaalien edellä maahanmuuttokauhuiset  sohivat sanansäilällä uhkaavasti sinne sun tänne. Jytkyn jälkeen perussuomalaisten äänestäjät saivat leikkiliberaaleilta haukkuryöpyn, joka ei sekään ollut kunniaksi kansanvallalle.

Viime päivien nettikirjoittelu on möyrinyt mudassa. Pekka Haaviston parjauksella ei tunnu olevan mitään rajaa.

Miksi on niin vaikea sietää poliitikkoa, joka itse suhtautuu toisiin arvostavasti ja ystävällisesti?

Upseeri vaan
ei herrasmies

Kotipaikkakuntani Riihimäki on saanut ikioman Facebook-skandaalin. Kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Jari Lehtoväre on Aamupostin mukaan pitemmän aikaa kirjoitellut seinälleen mauttomasti, jopa rasistisesti.

Nyt Lehtoväre kuuluu ilmoittaneen kantansa myös presidenttiasiaan:

"Homosivari presidenttinä - ei ikinä!"

Kun joku Facebook-kavereista oli esittänyt eriäviä mielipiteitä, hänestä oli tullut tuotapikaa entinen kaveri.  Kaupunkimme kulttuurijohtaja ei siis vaikuta varsinaiselta sananvapauden ritarilta.

Lehtoväre on taustaltaan upseeri, mutta entinen ammatti ei näytä tehneen hänestä herrasmiestä. Sivari Haavistossa hyvän käytöksen opit ovat löytäneet otollisemman maaperän.

Kaskeala osoitti
henkistä ryhtiä

Ei anneta yhden Lehtoväreen pilata kaikkien upseereiden mainetta. Puolustusvoimain entinen komentaja Juhani Kaskealan mielestä Haaviston siviilipalvelutausta ei ole este presidenttiydelle.

Hufvudstadsbladetin haastattelussa Kaskeala arvioi Haaviston olleen ansiokkaasti mukana rauhanturvaoperaatioissa. Hän muistuttaa antaneensa Haavistolle sotilasansiomitalin.

Myöskään nykyinen presidentti Tarja Halonen ei ole suorittanut asepalvelusta. Se ei Kaskealan mukaan ole haitannut hänen puolustusvoimien ylipäällikkön tehtävässä.

Ylipäällikkö on eri asia kuin puolustusvoimien komentaja, Kaskeala opastaa.

Hufvudstadsbladetin juttu tuskin tavoittaa Haaviston haukkujia. Jos oikein ymmärrän, siinä joukossa podetaan homofobian ja sivariallergian lisäksi myös pakkoruotsipaniikkia.

Tony Halme osasi
pyytää anteeksi

Edesmennyt Tony Halme sai jo eduskuntauransa alkumetreillä aikaan hurjan hälyn, kun nimitteli presidentti Tarja Halosta Ylen uutislähetyksessä lesboksi.

Tämän viikon mittapuulla mitaten Halmeella oli kunnon kotikasvatus. Hän nimittäin ymmärsi pyytää presidentiltä anteeksi puheitaan.

Haavistoa haukkuvat eivät ymmärrä hävetä. Turha heitä olisi toistenkaan tuomita. Sääli on asianmukaisempi tunne.

Pitäisiköhän sääliä saman tien myös Sauli Niinistöä? Mahtaa olla mukava pyrkiä koko kansan presidentiksi, kun kannattajien kuoro lällättää vastaehdokkaalle lehtien keskustelupalstat ja Facebook-sivut täyteen homoa, sivaria, pakanaa ja kohta varmaan myös hurria.

Alkaa tuntua, etteivät läheskään kaikki suomalaiset enää selviä demokraattisista vaaleista ilman rankkaa aggressiota. Joskus pelottaa, että hurjat puheet muuttuvat hirmuteoiksi.

Täyttämällä tämän lomakkeen voimme lähettää sinulle tutkimuksia paremmin juuri sinua kiinnostavista aiheista ja autat meitä tekemään luotettavampia analyysejä tutkimustuloksista.

Tutkimustalo aikoo siis täyttää itse oman lomakkeensa. No mitä hiivattia minulta enää tarvitaan?

Tutkimusfirma halusi kenties sanoa näin:

Kun täytät tämän lomakkeen, voimme lähettää sinulle tutkimuksia paremmin juuri sinua kiinnostavista aiheista. Samalla autat meitä tekemään luotettavampia analyysejä tutkimustuloksista.

Nyt täytyy toivoa, että kyseinen pulju osaa asettaa kysymyksensä paremmin kuluttajapaneeleissa. Ainakaan minä en jaksa vastata tutkimuksiin, joissa on raskaita lauserakenteita ja epäselviä ohjeita.

Tarinan opetus: Kun ostat kalliin tutkimuksen, tarkista tutkimustalon käyttämä kieli. Jos tutkimuksen kysymykset ovat epäselviä, et saa rahoillesi vastinetta. Vastausprosentti jää surkeaksi ja tulokset ovat epätarkkoja.

Tarvitsisin stripin, jossa Heimo Vesa pitää luentoa tai tiedotustilaisuutta. Hän puhuu jotakin, yleisöstä tulee kysymys ja Heimo vastaa siihen.

Olen nyt kelannut eestaas Hesarin ja Aamulehden arkistoja, mutta en ole löytänyt sopivaa pohjaa. Jos sinulla sattuu olemaan linkki sopivaan strippiin, pistäthän sen kommentteihin?

Se, joka ensimmäisenä lisää kommentteihin oikeanlaisen, ideaani istuvan linkin, saa itselleen jonkin rustaamani kirjan. En tosin tiedä, onko se palkinto vai rangaistus.

Moi kirjailija! Oon Hesassa [automerkin] myynti/markkinointikoulutuksessa ja parhaillaan lueskellaan Asiakaskokemus-kirjaa! Kouluttaja käski välittää terveiset, että aivan loistavaa materiaalia. :D

Vastasin saman tien:

Wohoo! Sano terveisiä, että kouluttaja on selvästikin viisas mies.

Allulta tuli vastaus:

Se on nainen. :D

Nolo vastaukseni:

Voi apua, mä olen seksisti. :(

Vieläkin hävettää.

Edellinen Fingerporihkoni ilmestyi viikonloppuna, ja viimeinen tulee julki ennen perjantaita.

Alkuperäinen artikkeli: Lepäävätkö yrityksesi myyntitulokset sankareiden harteilla? Kirjoittanut Pekka Sahlsten / Myynti 2.0 - B2B-myynnin systematiikka, johtaminen ja järjestelmät

Olen kuitenkin niin huono kirjoittaja, että en osannut tekstata tuotakaan. Jäin kotiin ja murjotin.

Lopulta minut läpäisi oivalluksen kirkas valo. Voinhan julkaista strippi-ideani itsekin!

Kisassa piti siis ideoida Fingerpori- ja Kakkonen on ykkönen -aiheisia strippejä. Nyt kun Jarla ei kuvittanutkaan näitä, jouduin tekemään sen itse. Onneksi Jarla kertoo omilla sivuillaan, että hänelle sopii kuvien satiirinen muokkaus.

Ensimmäinen kilpailuehdotukseni: