Kuusi kuolemansyntiä
välttää, jos vain viitsii.

Peukutus on vihonviimeistä viestintää. Sitä mieltä olen ollut edellisen kirjoitukseni jälkeen.

Kerroin esimerkkejä kehityskelpoisista Facebook-sivuista, joita itse seuraan. Ikinä ennen ei ole niin moni peukuttanut. Nyt minua vaivaa vallan tavattomasti, mille asialle nuo suosionosoitukset oli tarkoitettu.

Viimeksi myös uhkailin, että kerron, millä sivuilla ei näytä olevan lainkaan tulevaisuutta. Niin armoton en sentään ole. Aina on toivoa, mutta paljon työtä tarvitaan, jotta tilanne korjaantuu.

Esitän lempeästi Facebook-sivun kuusi kuolemansyntiä. Jos te lukijat haluatte havainnollistaa, voitte peukutuksen sijaan heittää muutaman hyvän esimerkin huonoista sivuista.

Syntilistaa kerrakseen

Facebook-sivun kuolemansynnit ovat nämä:

1. Ylläpitäjillä ei ole aavistustakaan, miksi sivu on olemassa.
2. Sisältö on niin tylsää, ettei kukaan viitsi reagoida.
3. Sivu päivittyy liian verkkaisesti tai täysin satunnaisesti.
4. Päivitykset on kirjoitettu huonosti.
5. Ylläpito ei vastaa kommentoijille - ei siis keskustele.

Lista saattaa tuntua raskaalta. Harvan sivun sentään on onnistunut kerätä riesakseen kaikkia kuutta kohtaa.

Miksi, kenelle, mitä?

Ensimmäinen kuolemansynti vaivaa monia perinteisiäkin verkkopalveluja. Eivät ne silti ole kuolleet pois - pystyyn kyllä.

En ota kantaa siihen, kenen vika on, kun ylläpitäjillä ei ole aavistustakaan, miksi Facebook-sivu on olemassa. Varmaan aina löytyy joku isompi viskaali, jota osoitella sormella.

Ylläpitäjillä olisi - niin uskon - joka tapauksessa mahdollisuus viritellä keskustelu peruskysymyksistä:

• Miksi sivu on olemassa?
• Kenelle se on tarkoitettu?
• Mitä on tarkoitus kertoa tai mistä keskustella?

Esimerkkejä olisi Facebook tulvillaan, mutta valitse sinä, lukija hyvä!

Miksi Facebookissa?

Toinen kuolemansynti liittyy tiiviisti ensimmäiseen, mutta on ehkä piirun verran pienempi. Villitys on ollut niin valtava, että ihmekö tuo, jos on vienyt asiansa ajattelemattomasti mediaan, missä ei mitään tee.

Kohderyhmä voi olla tarkka ja sanoma kirkas. Myös miksi-kysymykseen saattaa olla hyvä vastaus; viestintätarvetta siis on.

Vika on yleensä siinä, ettei oma kohderyhmä liiku Facebookissa - tai ei ainakaan käy pyydykseen. Sitten ihmetellään, missä vika, kun tykkääjien määrä ei kasva.

Riittääkö kerrottavaa?

Jotkut viisaat tietävät kertoa, miten usein tai harvoin jokaisen Facebook-sivun tulee päivittyä. Taas kerran varoittelen uskomasta ainoisiin oikeisiin totuuksiin.

Hyvin harvat Facebook-sivut ovat tainneet kompastua liian tiheään päivitykseen. Liian verkkainen tahti on paljon yleisempi vika.

Olennaista on valita sopiva päivitysrytmi. Se vaatii, että ymmärtää, mikä merkitys sivun teemalla on kohderyhmän elämässä. Jos ei päivityksille löydy aihetta viikkoihin, miten ihmeessä asia voisi olla lukijoillekaan merkityksellinen.

Pakkopäivityksen tunnistaa muuten siitä, että ylläpitäjät eksyvät välillä hätäpäissään valovuosien päähän sivun teemasta.

Eikö ilmaisu kiinnosta?

Ilmaisun laatuun minulla olisi eniten huomauttamista. Eihän sitä ammatistaan irti pääse.

Pienet kirjoitusvirheet annan mielihyvin anteeksi. Synniksi luen sitä vastoin velton ilmaisun. Ikävän usein Facebook-sivusta paistaa, ettei ylläpitäjä viitsi nähdä lukijoiden vuoksi yhtään vaivaa.

Monilla sivuilla jaellaan linkkejä vaivautumatta evästämään niitä sanallakaan. Vielä yleisempää on, että päivityksistä puuttuu näkemys. Lukija joutuu ihmettelemään, miksi päivän mittaan moneen kertaan kalutut uutisaiheet ovat ilman lisämausteita tarjolla myös mitä ihmeellisimmillä Facebook-sivuilla.

Päälle päätteeksi päivityksiin kulkeutuu sellaisemaan kapulakielisten tiedotteiden ingressejä tai makeilevia mainoslässyjä.

Pelottaako keskustella?

Tällainen myöhäinenkin herännäinen on ehtinyt oppia, että sosiaalisessa mediassa keskeistä on vuorovaikutus.

Miksi ihmeessä sitten pidetään viikosta ja kuukaudesta toiseen pystyssä Facebook-sivuja, joilla juuri kukaan muu kuin ylläpitäjä ei sano koskaan mitään? Korkeintaan joku joskus velvollisuudentunnosta antaa ymmärtää tykkäävänsä.

On jopa harvinaista, että ylläpito jatkaa keskustelua kommentoijien kanssa. Vastaukset ovat oikaisun luonteisia: "Kyllähän tosiasia on se, että..."

Facebookista on tullut turhan monelle yritykselle ja yhteisöille vain yksi uusi kanava, jota pitkin valuttaa itsekeskeistä 'uutisvirtaa'. Vuoropuhelun ja palvelun henki on aika harvinaista herkkua.

Kaikkihan tämän tietävät

Arvaan kyllä, että monen mielestä tässä postauksessa ei ole mitään uutta. Kaikki pätee mihin tahansa viestintään.

Aivan, Facebookiahan juuri yritetään istuttaa osaksi yritys- ja yhteisöviestintää. Ei se ole esimerkiksi uskonlahko, johon kuuluva voi huoletta uskoa ihmeisiin.

Jos ei ole koskaan oppinut viestinnän, vaikkapa kirjoittamisen ja keskustelun, alkeita, on aika vaikea menestyä myöskään sosiaalisessa mediassa. Uudet jipot eivät riitä paikkaamaan aukkoja perusosaamisessa.

Pitänee yrittää joskus kertoa, millaisista aineksista uskon laadun ja vaikutuksen sosiaalisessa mediassa syntyvän.

Linkkitagistamme "Rakkauden kuja" tuli tavallaan historiaa kun hilasimme fyysiset ulottuvuutemme Puutarhakadulle. Linkkien karkailua sekään ei estä. Sekaan myös uutisia.

Kootut pääsiäisen jälkeiset hauskat, hienot ja korkeintaan hillityn sopimattomat linkit:

• Nimien kirous.
• Tee-se-itse Hitler-video.
• Tautipallo (näitä löytyi myös Lontoon Science Museumista.)
• Sähkön lähteet kuvitettuna kodin sähkökytkimien yhteyteen.
• Nämä eläimet ovat pettyneitä sinuun.
• Instagram filters for Facebook.
• Caine's Arcade.
• Kiistattoman hieno muotiblogi: lekalooks.

Kootut huhti-toukokuun julkaisut

• Turun Silmälaser (tehty Jekyllillä, hyvin nopea, Google Page Speed 91) 
• Veritas eläkevakuutuksen vuosikertomus 2011 (myös Jekyll-toteutus, vielä nopeampi! GPS 96)
• Perintätoimisto Kontio (Drupalilla, GPS 83 - ei huono sekään)

Kootut hyötylinkit. Näitä voi siis klikkailla työajalla.

• Rautalankamalli on aloitteleva blogi käyttökokemuksen suunnittelusta.
• Informaatiomuotoilu käsittelee juuri sitä itseään.
• Instagram, nollasta miljardiin.
• Starbucks style guide.
• Meemikuvat sopimattomia (kun rivissä myös presidentti?)
• Kickstarterin listaykköshistoria.

Ihminen sortuu joskus uhkarohkeisiin tekoihin. Julkaisin taannoin Koulutusaineistot.fi -palvelussa listan Facebook-sivuista, joita itse seuraan, koska pidän niitä kehityskelpoisina.

Tähän kevääseen saakka  olen torjunut kiusauksen esittää verkkopalveluista 10 tai 12 kärjessä -listoja. Luonteenlujuutta riitti yli 15 vuodeksi. Kohtalainen saavutus vai mitä?

Koulutusaineistot.fi on ekstranet yrityksemme tuottamien valmennusten osallistujille. Tarkoitin siis Facebook-listani niille, jotka ovat kuunnelleet edes tunnin verran perustelujani.

Viis veisaan siitä, että listastani on 'vuotanut' tietoja - oikeita ja vääriä - ties minne. Mutta se mietityttää, miksi jopa kokeineilla vietintäammattilaisilla on niin kova kiinnostus moisiin listauksiin.

Paremmuudesta en tiedä

Facebook-sivun kuten yleensä yritys- tai yhteisöviestinnän hyvyyden tai huonouden ratkaisee mielestäni vaikuttavuus. Sitä on joskus vaikea muttei koskaan mahdoton mitata, jos vain malttaa asettaa tavoitteet.

Listalleni nousi pääosin sellaisia Facebook-sivuja, joiden vaikuttavuudesta en tiedä yhtään mitään. Ja niistä, joista tiedän, en julkisesti kerro - kuin ehkä yhdestä tai korkeintaan kahdesta.

Minulla ei ole kanttia väittää, että listaamani sivut olisivat Suomen parhaita. Kehityskelpoisina niitä pidän.

Kehitys on kokeiluhalua

Kehityskelpoisuus voi näkyä tykkääjämäärän kasvuna. Muitakin mittareita on - tärkeimpänä niistä kyky aktivoida ihmisiä myös kommentoimaan ja keskustelemaan sekä jakamaan päivityksiä eteenpäin.

Annan ison plussan sellaiselle Facebook-viestinnälle, joka testailee uusia ratkaisuja. Valtaosa yritys- ja yhteisösivuista kun näyttää jymahtävän heti yhdelle ja samalle raiteelle.

Kaikkein tärkeintä kehityskelpoisuudelle on, että tekijät tietävät, miksi Facebook-sivu on olemassa. Silloin on maali, johon tähdätä.

Konsulttikin saa tykätä

Konsultin ja kouluttajan on vaarallista esittää omia suosikkilistoja. Ne tulkitaan helposti niin, ettei mukaan poimituissa sivuissa ole mitään korjattavaa. Tosiasiassa parannettavaa on aina.

Myös konsultilla on onneksi oikeus kiinnostua ja tykätä toisista sivuista enemmän kuin toisista.

Seuraan sosiaalisessa mediassa pääasiassa palveluorganisaatioiden toimintaa. Minua kiinnostavat siellä enemmän ei-kaupalliset kuin kaupalliset organisaatiot. Tämä tietysti vaikuttaa listaani - rajaa sitä aika rankasti.

Kehityskelpoisia sivuja

Seuraavat 12 Facebook-sivua eivät varmasti ole kaikkien mielestä hyviä ollenkaan. Minusta niillä kaikilla on kuitenkin alallaan huomattavia ansioita.

Lista on aakkosjärjestyksessä:

• 45 minuuttia - MTV3:n reipasotteinen ajankohtaisohjelma saa ajoittain fanit hyvin keskusteluun mukaan.
• Ihmisoikeudet vammaisten arkeen - epävirallinen vapaaehtoisten verkosto päivittää sivua aktiivisesti ja luotaa monipuolisesti eri vammaisryhmien tilannetta.
• Kirkko Suomessa - kaunistelematon kuva luterialaisesta kirkostamme syntyy tyylillä, johon nykyihmisen on useimmiten helppo samastua.
• Mielenterveysseura - välittää monipuolista tietoa, josta on vaivauduttu kaivataan ydin esiin; keskustelu on toistaiseksi aika vaisua.
• Muistiliitto - pieni järjestö on oivaltanut hienosti sosiaalisen median mahdollisuudet ka tarjoaa tietoa paitsi muistisairauksista, myös muistiterveydestä.
• Nokia Suomi - matkapuhelinjätti nousee listalle lähinnä siksi, että se sallii fanien myös motkottaa.
• SAK - suurin palkansaajajärjestö pitää Facebook-sivustaan parempaa huolta kuin ay-liike keskimäärin some-palveluistaan.
• Suomen poliisi - legenda suomalaisten Facebook-sivujen joukossa on profiloinut hienosti poliisia.
• Ulkoministeriö - yllättävän virkeä sivu konservatiivisessa maineessa olevalta ministeriöltä.
• Vantaan kaupunki - yllätyksetön sivu, joka kuitenkin keventää sopivasti kaupungin verkkoviestinnän yleisilmettä.
• Vihreät - puolueiden Facebook-sivuista paras, mikä ei tosin ole kovin paljon.
• VR - sivu, jolla on ollut vaikeinakin aikoina kanttia sallia keskustelu ja kritiikki.

Siinä se nyt on. Pitäisikö seuraavaksi kertoa, millä sivuilla ei näytä olevan lainkaan tulevaisuutta?